Kiero kummallinen Simpauttaja

Heikki Turusen esikoisteos kertoo Simpauttaja-nimisestä miehestä, joka saapuu Pirtamoon rengiksi salaojitusta tekemään. Simpauttaja on niittänyt kyseenalaista mainetta aikaisemmilla asuinpaikkakunnillaan, eikä tällä kylälläkään kukaan tunnu oikein saavan selville, millainen mies oikein on kyseessä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat maaseudulle ja maaseutukylään itäisessä Suomessa, Lieksan lähettyville. Simpauttajan kanssa hommia paiskii Imppa, joka saa häädön omasta kodistaan. Simpauttaja tapaa myös Pirtamon isännän ja Pirtamon isännän pojan Joukon. Tuleepa hän myös hyvinkin tutuksi Taivaisen Julian ja tämän aviomiehen Kuunon kanssa. Lisäksi hän tutustuu kylän riennoissa muun muassa Hemmoon, Hilppaan, Jomppaan ja Lassiin. He kaikki muodostavat omaa tietynlaista käsitystään Simpauttajasta ja suhdettaan Simpauttajaan – toiset  enemmän positiivisessa mielessä, toiset negatiivisessa mielessä.

  Simpauttaja on luonteeltaan hyvin omaperäinen ja erottuu muista kylän asukkaista. Hänen puheensa on hyvin värikästä, eikä hän myöskään pelkää puolustaa itseään. Hän antaa itsestään itsevarman kuvan. Hänestä välittyy kuitenkin juurikin tietty salaperäisyys,  ja moni kyseleekin häneltä kirjan aikana,  mikä hän oikein on miehiään. Usein vastaus on tietyllä tavalla naseva tai humoristinen, eikä selvää vastausta saa kukaan. Simpauttaja on luonteeltaan hyvin sosiaalinen eikä kaihda keskustelua yhdenkään ihmisen kanssa, jonka hän tapaa. Simpauttajalla tuntuu olevan uudenlaisia mielipiteitä, hän muun muassa on sitä mieltä, että rahan perään on turha lähteä ja vaatimaton elämäntapa on paljon parempi. Simpauttaja vie itsensä  hyvin monenlaisiin tilanteisiin kyläläisten kanssa, ja seuraavaksi kerrotaankin hänen suhteistaan kirjan henkilöiden kanssa sekä siitä, mitä hän kylällä oikeastaan on aiheuttanut. Näin saadaan parempi kuva tästä kierosta ja kummallisesta Simpauttajasta, jonka oikeaa nimeä tuskin kukaan tietää.

  Suurimman osan ajastaan Simpauttaja viettää tietysti Impan kanssa, joka tekee hänen kanssaan peltotöitä Pirtamon tilalla. Imppa alkaa heti epäilemään, mikä Simpauttaja on miehiään, mutta Simpauttaja saa puhuttua itsensä Impan suosioon. Imppa ja Simpauttaja viettävätkin suurimman osan ajastaan sovussa. He eivät kuitenkaan välty riidoilta, sillä Imppa alkaa epäilemään yhä vahvemmin Simpauttajan touhuja Taivaisen Julian kanssa. Simpauttaja on kuitenkin saanut vihiä siitä, että Impalla ja Willmanin Marketalla on ollut jotain tekeillä, ja uhkaa kertoa maaseutupoliisi Ruottalalle Impan sekaantuneen alaikäiseen, jos Imppa lähtee kertomaan Simpauttajan ja Julian touhuista Kuunolle. Imppa ei missään vaiheessa Simpauttajan vihjailemia asioita kuitenkaan ole tehnyt, mutta Simpauttaja on saanut sellaisen kuvan, ja he tekevät sopimuksen siitä, että kumpikaan ei kerro mitään kenellekään. Simpauttajan on siis aika helppo saada otetta Impasta ja pidettyä Imppa  puolellaan. Näiden tapahtumien jälkeen Imppa puolusteleekin muille loppuun asti Simpauttajan olevan oikein mukava mies.

  Oikein mukavana miehenä Simpauttajaa pitää myös Taivaisen Julia, jolle Simpauttaja heti alussa alkaa puhumaan hyvinkin flirttailevasti ja jonka luokse on heti  menossa  kahville. Julia alkaa näkemään Simpauttajaa enemmän, ja näiden kahden välit lämpenevät, ja lopulta tuttavuus johtaa salasuhteeseen. Julia ihannoi Simpauttajaa suuresti ja pitää miehen olemuksesta ja kaikesta hänessä. Simpauttaja taas ehkä toisaalta nauttiikin, kun on saanut kauniin nuorehkon naisen toiselta mieheltä salassa itsellensä. Simpauttajan ja Julian välillä on kiihkeää kiellettyä intohimoa, josta molemmat nauttivat täysin rinnoin. Simpauttajan ja Julian suhde onkin varsin läheinen, ja he tapaavat salaa aina mahdollisuuden tullessa. Julia ei epäile Simpauttajaa lainkaan eikä siis näe tätä kierona, saati kummallisena. Simpauttaja on olevinaan Kuunon kaveri, mutta oikeastaan tavallaan pettää Kuunon ollessaan tämän vaimon kanssa. Kuuno siis lopussa tietäessään aviorikoksesta sanoo Simpauttajalle tämän tulleen hänen kotiinsa kaverina ja sittemmin pettäneen hänet. Kuunon näkemys Simpauttajasta muuttuu kirjan aikana radikaalisti. Ensin Simpauttaja on ystävä hänelle ja sittemmin vihattu henkilö.

  Pirtamossa Joukon ja Simpauttajan välit ovat kuta kuinkin neutraalit. Onhan Jouko kuitenkin tavallaan Simpauttajan esimies. Heidän välinsä pysyvät hyvinä. Simpauttajan ja Pirtamon isännän välillä tapahtuukin sitten vähän erikoisempia asioita. He kyllä viettävät aikaa myös yhdessä. Eräänä iltana Pirtamo käskee Simpauttajan kylälle kanssaan iltaa viettämään. Ilta päättyy kuitenkin dramaattisesti, sillä Pirtamo löydetään portailta kuolleena niskat vääntyneinä. Tapahtuman sanotaan olevan tapaturma, mutta moni on sitä mieltä, että tapahtuma on Simpauttajan tekosia. Jos Simpauttaja tämän todella on tehnyt, luulisi hänellä olleen jotain Pirtamon isäntää vastaan. Tätä ei kirjassa missään kohtaa kuitenkaan todisteta, mutta Impalle Simpauttaja puhuu niin, että kuulostaisi tämän todella tehneen sen. Joukon suhtautumisesta Simpauttajaan kertoo myös se, että hän puolustelee Simpauttajaa ja sanoo tapahtuman todella olleen tapaturma.

  Kyläläiset eivät ilman syytä epäile Simpauttajaa niskojen vääntämisestä. Hemmo, Hilppa, Jomppa ja Lassi viettävät Simpauttajan kanssa aikaa oluttuoppien ja viinapullojen äärellä. He kaikki ovat myös erittäin epäileväisiä Simpauttajaa kohtaan ja nauravatkin usein tälle. He puhuvat usein siitä, kuinka heidän tekisi mieli antaa selkään Simpauttajalle ja lyödä häntä. Muutama heistä ajautuu väkivaltaiseen tappeluun hänen kanssaan kokien, kuinka vahva ja kova tappelija Simpauttaja on, ja Simpauttaja uhkaa muun muassa vääntää yhdeltä heistä niskat. Simpauttaja kyllä viettää aikaansa heidän kanssaan, mutta he eivät katso hänen toimintaansa oikein hyvällä. Simpauttaja taas ei myöskään näytä hirveästi pitävän näistä epäilevistä juopoista, mutta juominen ja sosiaalisuus ajavat hänet kuitenkin heidän seuraansa.

  Simpauttaja siis sekoittaa rauhallisen kylän asioita toden teolla ja tekee peruuttamattomia asioita. Siitä, että hän pitää itseään erityisenä henkilönä muihin verrattuna, ei seuraa mitään hyvää. Häntä pidetään lähes koko kylän keskuudessa kummallisena, epäilyttävänä ja kierona – eikä turhaan. Aiheuttaahan hän epäilyksiä ja juoruja kylällä puuhaillessaan Taivaisen Julian kanssa ja myöhemmin vielä mahdollisesti murhaa Pirtamon isännän. Simpauttaja ansaitsee maineensa kylällä ja on koko epäilyksen arvoinen. Ei hän olisi ansainnut hyväksyntää Impaltakaan. Onhan hän omaperäinen henkilö, mutta omaperäisyydessään hän menee liian pitkälle.

Posted by Marianne Väänänen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *