Naisen asema vuosisatojen aikana

 

Naisten asema on puhuttanut maailmaamme jo monia vuosisatoja. Se on ollut pitkään kiivaan keskustelun aihe, ja siihen on otettu kantaa esimerkiksi erilaisilla mielenosoituksilla, propagandalla tai taideteoksilla. Mutta millainen historia on naisten asemalla? Mitkä asiat aikojen saatossa ovat muuttuneet, entä ovatko jotkin asiat pysyneet samanlaisina kuin aiemmin?

 

Jo 1500-1600-luvulla, renessanssin aikaan, naisten asema oli huono ja epätasa-arvoinen. Ajateltiin, että naisen paikka oli kotona eikä ulkomaailmassa, ja näin ollen naisilla ei ollut myöskään mahdollisuutta kouluttautua. Naiset nähtiin yhteiskuntaluokissa alempina henkilöinä, eikä heille suotu juuri ollenkaan vapauksia.

Naimisiinmeno oli yksi naisen elämänvaiheista, joka määritti hänen asemansa loppuelämäksi. Uudella ajalla nainen meni yleensä naimisiin 20-30 vuoden paikkeilla, mutta keski-ikä vaihteli eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi Britanniassa 1600-luvulla naisten naimisiinmenon keski-ikä oli noin 26 vuoden iässä, kun taas Ranskassa naimisiin mentiin 23-vuotiaina. Usein yläluokkiin kuuluvat naiset menivät nuoremmassa iässä naimisiin ja heidän varallisuutensa ja ulkonäkönsä usein korostivat miehen asemaa avioliitossa. Uudella ajalla solmituissa avioliitoissa mies hallitsi naisen elämää ja sitä, mikä hänen elämässään oli sallittua ja mikä ei.

Naisen paikan ajateltiin olevan kotona, eikä hänen esiintymistään julkisesti pidetty hyväksyttävänä. Kuitenkin 1500-luvulla tämäkin ajatus murrettiin, kun vallassa olivat Elisabeth, Mary Tudor, Mary Stuart ja Katarina Medici. Naiset eivät saaneet osallistua politiikkaan missään muodossa, eli heillä ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa yhteisiin asioihin tai päättää politiikkaan liittyvistä asioista. Kuitenkin kuninkaallisessa hovissa naiset saivat osallistua niin sanottuihin poliittisiin ja henkilökohtaisiin keskusteluihin, mutta heidän paikkansa ei ollut neuvostoissa. Myös syntyperä vaikutti vahvasti siihen, saiko nainen osallistua missään muodossa politiikkaan tai saiko hän ilmaista mielipiteensä.

 

Naisen asema Suomessa

 

Suomi oli 1800-luvulla monessa asiassa samanlainen kuin 1990-luvulla  hallitsevien talibanien Afganistan. Esimerkiksi vuoteen 1930 asti, ennen voimaan astunutta avioliittolakia, mies oli vaimonsa holhooja ja edusti naista jokaisessa mahdollisessa asiassa. Nainen ei saanut itse päättää paikkaansa, eikä hänen päätösvallassaan ollut se, mitä hän sai omaan kotiinsa tuoda myötäjäisinä.

1800-luvun loppupuolella teollisuus alkoi työllistämään naisia. Ennen sitä naiset olivat lähinnä toimineet käsityöläisinä tehtaissa, joissa he tekivät kymmentuntisia työpäiviä kymmenen markan päiväpalkalla. Käsityötaidot nainen oppi jo lapsuudessaan kotonaan, ja myöhemmin ne tulivatkin tarpeeseen. Kuitenkin 1800-luvulla, tarkemmin sanottuna vuonna 1855, viidennes teollisuuden työvoimasta, joka luki mukaansa 7000 henkeä, koostui naisista. Teollisuuden kasvaessa työläisnaisten osuus kasvoi tehtaissa yli puoleen, mutta edelleen he saivat pienempää palkkaa kuin miehet ja heille määrättiin eri työtehtävät. Lopulta teknologian kehitys 1800-luvun loppupuolella toi tarjolle uusia työpaikkoja ja täten naisia palkattiin esimerkiksi keskuksenhoitajiksi ja sentraalisantroiksi.

Töitä riitti myös kotonakin. Maaseudulla asuvat naiset hankkivat elantonsa maataloustöillä. Maatilan hoitamisen lisäksi heidän täytyi hoitaa lapsia, valmistaa ruokaa, pestä pyykkiä, ruokkia tilan eläimiä ja tehdä muita kotiaskareita. Jokaisessa perheessä tahdottiin myös antaa perheen lapsille siveellinen kasvatus, ja kasvatuksesta oli vastuussa perheen äiti. Tutkimuksien mukaan kotiemännän työ todettiin yhtä raskaaksi kuin metallimiehen, joten tästä voimme päätellä, että äitinä toimiminen oli uuvuttavaa ja raskasta kaikin puolin.

 

Tänä päivänä elämme vuotta 2018. Jos vertaamme 1800-1900-luvulla  eläneiden naisten asemaa nykypäivään, voimme tunnistaa huomattavia eroja. Mutta mikä on muuttunut?

Nykyään naiset ovat itse päätösvallassa siitä, haluavatko he mennä naimisiin, kenen kanssa he menevät naimisiin, haluavatko he kenties työllistyä vai jäädä kotiin lasten kanssa. Nainen saa osallistua politiikkaan, hän voi asettua ehdolle eduskuntaan tai presidentiksi, hänen äänensä on yhtä voimakas kuin miehen ääni. Hän saa opiskella itselleen sellaisen ammatin kuin haluaa, hän saa menestyä työelämässä mikäli tahtoo niin. Hänen ei ole pakko hankkia lapsia, hänen ei ole pakko siivota tai laittaa ruokaa kotona sillä aikaa, kun mies on hankkimassa leipää pöytään. Naisen elämä on paljon vapaampaa eivätkä  hänen elämänsä päätökset ole miehen hallinnassa. Vaikka sukupuolierottelua voidaan huomata edelleenkin  ja joidenkin ihmisten ajatusmaailma vastaa samaa ajattelua kuin 1800-1900-luvulla, niin itse naisena voin todeta, että meidän asemamme on huomattavasti parempi kuin ennen vanhaan. Meillä Suomessa pyritään sukupuolten väliseen tasa-arvoon, mikä tarkoittaa sitä, että jokaisella sukupuolella on yhtäläiset oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet maassamme. Kuitenkaan tämäkään asia ei ole niin itsestäänselvyys kaikkialla; edelleen eri puolilla maailmaa naisia ja miehiä pidetään eriarvoisina ja kohtelu on sen mukaista. Jotkin maat noudattavat edelleen vanhoillisia perinteitä, eivätkä niissä asuvat naiset saa välttämättä päättää itse esimerkiksi sitä, kenen kanssa he menevät naimisiin.

Suomessa on haastateltu lukuisia mies- ja naisjärjestöjen jäseniä ja heiltä on  kysytty, mitkä ovat vakavimmat sukupuolierotteluun liittyvät asiat nykypäivän Suomessa. Haastatteluissa on mainittu naisten ja miesten palkkaerot, tyttöihin ja naisiin kohdistuva seksuaalinen häirintä, isien asema vanhempien erotilanteessa ja miesten asevelvollisuus. Haastatteluissa on otettu kantaa myös poikien alisuoriutumiseen koulutuksessa ja miesnäkökulman sivuuttamiseen  tasa-arvopolitiikassa. Naisten kohdalla ongelmiksi on todettu  palkkaerojen ja seksuaalisen häirinnän lisäksi naisten taloudellisesti ja työllisesti heikompi asema. Ja tottahan se on – kumpi todennäköisemmin irtisanottaisiin, raskaana oleva nainen, joka kuitenkin hoitaa työnsä hyvin, vai mies, joka on työllisellä osaamisellaan samalla tasolla kun nainen?

 

Kaikista epäkohdista huolimatta naisen asema Suomessa ja yleisesti muualla maailmassa on huomattavasti parempi kuin sata vuotta sitten. Epätasa-arvoisuutta löytyy edelleen, mutta sen parantamiseksi tarvitaan paljon työpanosta ja aikaa. Voin kuitenkin sanoa, että itse 2000-luvulla elävänä naisena minulla on vapauksia ja hyvä asema. Ja se merkitsee minulle todella paljon.

 

Anni Ojala 17D

Lähteet: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sukupuolten_tasa-arvo

https://fi.wikipedia.org/wiki/Naisten_aseman_historia

http://kioski.yle.fi/omat/pahimmat-tasa-arvo-ongelmat-miesten-vai-naisten-suomi

http://www.ykliitto.fi/yk70v/yk/ihmisoikeudet/naisten-oikeudet

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/2797155-100-vuotta-jotka-mullistivat-naisten-elaman

 

Posted by Anni Ojala

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *