Vierailu Messukeskuksen Kirjamessuilla 2017

Vierailimme ÄI12-kurssin kanssa viime syksynä Helsingin Kirjamessuilla. Laadin kyseisestä vierailusta ohjeiden mukaisen raportin, joka on luettavissa alta.

 

Käännösmaailma

Haastattelin käännöspisteellä kääntäjä Hanna Pippuria. Hän työsti par’aikaa 200 vuotta vanhaa Viron kansallisrunoilijan teosta. Kysyin, mitä hankaluuksia kääntäminen kyseisessä runossa voi tuottaa. Ilmeni, että runon kunnioitettavan iän takia siinä on vanhoja sanoja sekä epävirallisia sijamuotoja. Viron kielen kääntämisessä suomeksi ylipäätään on vaikeaa rytmin säilyttäminen. Lisäksi kysyin hänen kielen opinnoistaan. Pippuri, äidinkielenään suomea puhuva kantasuomalainen, kertoi opiskelevansa viron kielen lisäksi sekä englantia että italiaa. Italiaa hän ei vielä käännä, mutta englantia aktiivisesti. Pohdimme sitä, että nykypäivänä kielen oppiminen on mahdollista, vaikka ei asuisi kielen kohdemaassa. Pippuri kertoi itse kuuntelevansa paljon podcasteja ja hyödyntäneensä muita nykyteknologian keinoja kielen kuulemisessa, lukemisessa sekä oppimisessa.

          Uskon, että kielen kääntämisessä vaikeaa on etenkin runon kääntäminen. Se, että runon rytmi, muoto ja ylipäätään sujuvuus saadaan käännettyä onnistuneesti, voi olla erittäin haastavaa. Vaikka runo onkin vaativa käännös, se on useamman kääntäjän mukaan mielenkiintoisempi ja mukavampi kääntää kuin esimerkiksi romaani. Haasteet tuovat työhön mielekkyyttä, vaihtelua sekä monipuolisuutta.

 

Luento

 

Olin kuuntelemassa haastattelua laulun syntymisestä. Tapio Wilska haastatteli Olavi Uusivirtaa ja Maija Vilkkumaata. Haastattelussa käytiin läpi muun muassa seuraavia asioita:

    • Teksti ei synny tekemällä vaan alitajunnan tuotoksena.
    • Olavi Uusivirta sanoi kirjoittavansa sanoituksia arjen keskellä eikä missään työhuoneessa erikseen. Vilkkumaa taas sanoi tarvitsevansa kirjoittamiselle oman paikkansa. Esimerkiksi juna toimii mainiona työpaikkana.
    • Vilkkumaan mukaan kirjoittajan on hyvä löytää ajatukset nollaava ja tyhjentävä kappale tai vastaava. Vilkkumaalle tällainen kappale on Po-

      Uusivirta, Vilkkumaa sekä haastattelija Wilska.

      pedan Sukset.

    • Uusivirta kertoi laulun abstraktisuudesta. Jokaisen sanan ja lauseen ei tarvitse olla täynnä merkitystä, vaan ne voivat olla peräti ajatusvirtaa.
    •  Hänen mukaansa klassikot voivatkin syntyä aivan tyhjästä, ilman ajatustyötä.
    • Haastattelija sanoi kuitenkin Suomessa arvostettavan sanoituksia ja niiden merkityksiä. Suomalaiset pitävät merkityksellisistä kappaleista eivätkä tyhjänpäiväisistä sanahelinöistä. Vilkkumaa totesi tähän, että suomalainen musiikki onkin kekseliästä ja nerokasta, suomen kielellä 
      leikittelyä hyödynnetään sanoitusten teossa. Luennon lopuksi Vilkkumaa kertoi Juice Leskisen olevan hänen esikuvansa. Uusivirta sanoi pitävänsä Hektoria omana esikuvanaan.

 

 

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Suuntasin osastolle 6e60 ja löysin SKS:n työntekijän. Haastattelin häntä hänen työstään sekä siitä, minkälaisia vaatimuksia työ edellyttää. Tähän hän vastasi, että ammatti vaatii pitkäjänteisyyttä, omistautuneisuutta ja kiinnostusta kirjallisuuteen sekä koko alaan – kärsivällisyyttä ei voi painottaa liikaa. Hän lisäsi vielä, että huoliteltu kieli on tärkeä piirre kirjallisuudessa.

 

Posted by Tytti Laamanen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *