Tyhjänpäiväiset elokuva-arvostelut

Elokuvien katsominen teatterisaleissa ei ole edullista Suomessa. Elokuviin mennessämme haluamme tietenkin tuntea saavamme katetta rahoille ja ajalle, joita olemme juuri käyttäneet. On siis tärkeää valita juuri sellainen elokuva, joka täyttää nämä vaatimukset. Mutta kuinka voimme olla täysin varmoja siitä, että tulemme nauttimaan valitsemastamme elokuvasta, jos mielipiteemme selviää vasta sen loputtua? – Emme voikaan, joten me turvaudumme sellaisiin henkilöihin, jotka ovat jo nähneet kyseisen filmin. Eikä ole ketään,  jonka mielipide voisi olla hyödyllisempi kuin elokuvakriitikon, eikö vain? Niin sitä luulisi, mutta niin se ei välttämättä ole.

 

Elokuvakriitikoiden kirjoittamissa arvosteluissa on ongelmia. Arvosteluissaan kriitikot saattavat sortua kommentoimaan elokuvan epäolennaisia asioita. Yleisiä turhan kritiikin kohteita ovat esimerkiksi historiallisten epätarkkuuksien huomioiminen elokuvissa, jotka esittävät vaihtoehtoisen todellisuuden. Tämän lisäksi tiettyjen näyttelijöiden yksityiselämän sisällyttäminen elokuva-arvosteluun ei ole epätavallista. Näiden lisäksi arvosteluja vahingoittavat myös mahdolliset vertauskuvat, jotka ovat epäselviä. Pertti Avolan Helsingin Sanomissa 8.11.2018 julkaistussa Overlord-nimisen elokuvan arvostelussa tulee hyvin esille epäoleellisten historian epätarkkuuksien huomioiminen. Avola käyttää kolmasosan arvostelustaan historiallisten epätarkkuuksien käsittelyyn.

 

Turhan pitkittämisen lisäksi elokuvakritiikkeihin usein sisältyy myös arvostellulle elokuvalle annettu arvosana. Tämä arvosana on yleensä heti arvostelun alussa tai lopussa. Arvosana voidaan antaa esimerkiksi tähtinä (yhdestä viiteen), yhdestä kymmeneen pisteeseen tai nollasta sataan pisteeseen. Elokuvien arvosanat auttavat tunnistamaan, mitkä elokuvat ovat laadukkaampia kuin toiset. Suositut lehdet, kuten Helsingin Sanomat, The Guardian ja Rolling Stone, antavat kritiikeissään uutuusfilmien arvosanat tähtinä. Minä en pidä tästä. En halua joutua tilanteeseen, jossa näen, että suurin osa elokuvista on saanut kolme tähteä. Mitä sellaisessa tapauksessa kolme tähteä edes tarkoittaa? “Ihan OK” vai? Vaikkei arvosanan saaneita elokuvia olisi nähnytkään, niin kyllä jokainen huomaisi jonkin olevan vialla, jos Kummisedän ensimmäinen osa olisi saanut yhtä paljon tähtiä kuin mikä tahansa Adam Sandlerin tuottama elokuva. Minun on vaikea uskoa, että kaikki kolmen tähden elokuvat olisivat yhtä hyviä tai saman verran katsomisen arvoisia. Edellä mainittujen seikkojen takia haluaisin aina nähdä elokuvien arvosanojen olevan joko yhdestä kymmeneen tai nollasta sataan pisteeseen.

 

Mitä sinun siis pitäisi tehdä, jotta takaisit itsellesi hyvän elokuvakokemuksen? Se on hyvä kysymys, johon ei minullakaan ole antaa täydellistä vastausta. Edellä kirjoittamastani tekstistä voit varmaankin päätellä, että elokuva-arvostelujen ei ainakaan tulisi olla ensisijainen syy katsoa tai olla katsomatta jokin elokuva. Joskus askeleen ottaminen rohkeasti tuntemattomaan on paras ratkaisu.

Posted by Eetu Makkonen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *