Vaikea ja häiritsevä, mutta kaiken kaikkiaan hieno näytelmä

Saara Turusen Q-teatterissa esitettävä näytelmä Medusan huone on varmasti yksi oudoimmista näytelmistä, mitä olen koskaan nähnyt. Samassa kuin missä se hämmentää ja jopa lievästi häiritsee, se myös kiinnittää katsojan huomion ja vaatii katsojalta täydellistä keskittymistä. Näytelmä on myös luotu siten, että katsojan huomio ei pääse harhailemaan. Tämä saadaan aikaan joko huomiota herättävien valojen ja musiikin tai äärimmäisen radikaalien kohtausten kautta.

Uskon nimen Medusan huone viittaavan Kreikan mytologian Medusa-hahmoon, joka oli viehättävä nainen, jonka Poseidon raiskasi, ja rangaistukseksi tästä Athene muutti Medusan hiukset käärmeiksi. Medusa kirottiin, ja kirouksen myötä kaikki, jotka katsoivat häntä, muuttuivat kiviksi. Uskon nimen Medusan huone viittaavan tähän, sillä näytelmässä on hahmo, joka mitä todennäköisimmin on Medusa.

Näytelmän aiheita ovat seksuaalisuus, sukupuoli ja ihmisten tapa hiljentyä näistä aiheista. Myös yhteiskunnan robottimainen toimintamalli ja ihmisten tapa olla kyseenalaistamatta mitään on vahvasti esillä. Tämä kyseenalaistamatta sokkona seuraaminen tulee selvästi esiin loppupuolen kohtauksessa, jossa kaikki hahmot menevät ämpäri päässään kontaten takahuoneeseen. Nämä aiheet eivät tosin tule kovin selkeästi esille kaiken aikaa, vaan niiden tajuaminen vaatii keskittymistä ja syvällisempää ajattelua.

Hyviä esimerkkejä symbolisuudesta ovat hahmot, joilla on ihmisen keho, mutta maski päällään. Toisella näistä on kananaamari ja toisella sikanaamari. Sikanaamarinen henkilö mielestäni kuvaa sikamaista miestä – miestä, sillä hänen vartalonsa on maskuliininen. Hän on öykkärimäinen, sillä yhdessä kohtauksessa hän vetää pyykkinarun huoneen poikki ja alkaa heitellä siihen peruukkeja, jotka mielestäni selvästi kuvaavat kaikkia hänen viettelemiään naisia. Kananaamarinen sen sijaan on nainen, ja uskon Turusen halunneen tämän hahmon esittävän ihmistä, joka tekee työtä pakosta vaikka ei oikeasti nauttisikaan puurtamisesta. Näytelmän muita naishahmoja ovat ylienerginen nainen, joka yrittää epätoivoisesti saada miehen; sisäänpäinkääntynyt nainen, joka vain haluaa olla rauhassa ja lukea kirjaa mutta joka tulee miesten ahdistelemaksi ja raiskaamaksi jatkuvasti; kaunis nuori nainen, joka pystyy kontrolloimaan ihmisiä – mielestäni tämä kuvaa, kuinka ulkonäkö voi yksinään vaikuttaa henkilön vaikutusvaltaan yhteiskunnassa. Sikanaamarisen lisäksi ”Medusan huoneessa” on miehiä, joista osa ahdistelee naisia – toiset taas fantasioivat esimerkiksi fiktiivisistä kohteista, ja toiset ovat huolestuneita miesten maineesta ahdistelevien miesten vuoksi, mutta eivät silti kykene oikeasti olemaan empaattisia naisia kohtaan vaan tuovat miesten ongelmia esiin jatkuvasti. Miesten esiin tuoma ongelma on muun muassa se, kuinka  miehiäkin raiskataan ja hakataan. Mielestäni miesten täytyisi pystyä olemaan hiljaa ja vain ymmärtämään naisia välillä.

Miljöö on kotoisa, muuttuva ja näytelmälle juuri sopiva. Lavasteet pysyvät lähestulkoon samana koko näytelmän ajan, mutta siitä huolimatta valaistusta ja musiikkia käytetään niin hyvin, että välillä tuntuu kuin itse lavasteet ja tapahtumapaikka olisivat muuttuneet. Minusta teemat ovat paljolti samat kuin aiheet. Seksuaalisuuden ja sukupuolen merkitystä yhteiskunnassa ja vieläkin olemassa olevaa epätasa-arvoa ja epäreiluutta käsitellään paljon. Myös yhteiskunnan tietoisesti pois katsomista ja välinpitämättömyyttä käsitellään hienosti ja siten, että se tulee esiin syvempänä sanomana eikä sitä huomaa aivan pinnalta. Mielestäni nämä syvälliset teemat luovat näytelmään ikään kuin uuden ulottuvuuden, jonka myötä arvostus näytelmän ainutlaatuisuutta kohtaan kasvaa entisestään. Näytelmän motiivi on sukupuolten väliset erot ja niiden käsittelyn välttely.

Kaiken kaikkiaan näytelmä on upeasti toteutettu ja tavallaan uhkarohkea, sillä se käsittelee vielä tälläkin hetkellä äärimmäisen arkoja aiheita. Näytelmä myös käyttää erittäin hyvin radikaaleja kohtauksia ja vahvoja mielipiteitä huomion herättäjinä, ja ehkä juuri näiden häiritsevyys on se syy, miksi näytelmä on niin mielenkiintoinen. Mitä näyttelijöiden suorituksiin tulee – he kaikki näyttelevät roolinsa erinomaisesti.

Posted by Johannes Taipale

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *